FIRST KPOP CONCERT

Olen tuossa marraskuusta lähtien vähän niin kuin hurahtanut Kpop:iin, elikkäs Korealaiseen populaarimusiikkiin. Oma elämä kun on mennyt vähän ylös ja alas ja ympäri. Niin Kpoppi ja kaikki siihen liittyvä (ja siis siihen liittyy niin paljon kaikkea) on pitänyt mun ajatukset positiivisina.

En ala teitä kyllästyttämään kuinka löysin tämän ja tämän bändin. Koska oltais täällä vielä viikonkin päästä. Mutta olen kyllä niin iloinen että Haikyuu!! (anime/manga sarja) fani oli tehnyt loistavan soittolistan (click click) yhdelle animen hahmoista josta sitten törmäsin GOT7 ja siitä se (ajatus) sitten lähti! *Presidentti kahvi mainos musiikki soi taustalla*

Mulla kävi tosi onni tän mun uuden innostukseni kanssa kun bändi josta olin pikku hiljaa alkanut pitämään, päättikin vetää euroopan kiertueen. Helsinki löytyi päivistä ja  5 minuutin pohtimisella olinkin jo ostanut itselleni lipun keikalle.

En tiennyt yhtään mitä odottaa. Onneks suomen kpop fanikunta on hyvissä yhteyksissä, koska Facebookista löytyi tapahtumalle ryhmä jossa oli ohjeita ja niksejä jonottamiseen, lahjoijin ja kaikkeen mitä en edes itse tajunnut ajatella.  

Fanien järjestämä jonotus ei ollut minulle vieras asia, sen onnistuminen oli taas täysin vieras. Siksi olin niin positiivisesti yllättänyt kun tämä jono onnistui niin hyvin. Saavuin paikalle puoli kaksi ja pääsin numeroksi 569. Jonojen tarkastus oli noin 1,5-2 tunnin välein jolloin ihmiset kerääntyivät paikalle ja rakensivat jonot lukujen mukaan! Ja kaikki olivat niin ystävällisiä yrittäen auttaa ihmisiä löytämään paikkansa. Viimeisen tarkistuksen jälkeen joka oli tuntia ennen ovien avautumista, ihmisten piti jäädä paikoillensa tai menettäisivät paikkansa. 

Jonottaminen oli minulle jo niin upeaa, koska siinä nyt olin ihmisten kanssa jotka tiesivät kappaleet joita olin yksin kuunellut ja jopa osasivat tanssia niihin! Oloni oli niin kotoisa näiden tuntemattomien ihmisten kanssa. Minulla ei ole ollut pitkään aikaan näin mielyttävä olo muiden ihmisten kanssa.

Itse keikka oli yli odotusten, vaikka pari lempi kappaletta jäi settilistalta pois, ei se menoa hidastanut. Monet suomalaiset mediat (lue: yksi) kirjoittivat että konsertti oli enemänkin fanitapaaminen. Totta tuo on, koska pojat vetivät pari biisiä ja sitten puhuivat ja vastasivat ennalta lähetettyihin kysymyksiin. Taas pari biisiä, super fanit pääsivät lavalle serenoitavaksi (t_t), parin kappaleen esitys ja  jälleen vastauksia ja tehtäviä jota fanit olivat lähettäneet. Tälläisiä keikkoja kutsutaan enemmänkin showcaseksi.

Block B:n pojat vaikuttivat pitävän suomalaisesta yleisöstä ja olivat ehkä hiukan yllättyneitä kuinka kova ääni meistä lähti. Keikan loistava onnistuminen levisi nopeasti maailmanlaajuisille kpop sivuille jossa kehuttiin suomalaista vastaanottoa. Myöskin pari pienempää juttua ihan korealaisessa media, taidetttiin uutisiinkin päästä?

Tässä vielä minun ottamaa materiaalia keikalta. Minkäänlaisia kameroita ei saanut tuoda keikalle, joten joudutte kestämään iphone laatua. (Toivottavasti jaksaisin päivitellä jatkossa vähän enemmän)

1989

Taylor Swift on aina ollu jotenki tosi ristiriitainen artisti mulle. Musiikki on mainiota, mutta mulla on ollu joku kauhea ongelma sen biisien sanoituksissa. En tiedä olenko kasvanut ihmisenä vai onko Taylor tehnyt sen ihan itse myöskin. Mutta se että valitan kuinka kaikki hänen biisit kertoo poikaystävistä, current tai ex. Ei ole mitenkään oikeasti asia jota minä saan mitenkään tuomita.

From http://i.telegraph.co.uk/

Koska muutkin artistit kirjoittaa heidän rakkauselämästään hyvin paljon ja eivät saa yhtään niin paljon paskaa niskaansa kuin Swift. Se miten hän on joutunut median silmätikuksi tässä asiassa, osa syy voi varmaan olla että Taylorilla on ollut julkisia seurusteluja ihmisten kanssa jotka ovat olleet isoja nimiä itsenkin ja nämä suhteet eivät ole sitten toimineetkaan.

From http://www.etonline.com/

Se miten tämä on Taylorin syy, sitä en ymmärrä koska eikö suhteeseen yleensä tarvita kaksi (tai enemmän) osapuolta. Media osaa olla hyvin ilkeä ja isonnella asioita. Jotenkin saanut uskomaan osan ihmisitä että ehkä Taylorin rakkauselämä ei olisi niin pihalla jos hän ei kirjoittaisi omasta rakkauselämästään. Siis mitä? Annetaanko me nykyään neuvoja miten artistiti saa tai ei saa ilmaista itseään.

Plus tässä on alla se koko juttu että naisethan eivät ole mitään pelureita, mitä pienmpi numero seurustelu kumppaneissa sen parempi. Täysin eri asia poikien/miesten kanssa. Että joo. Kai tämän ison tekstin pää pointti oli että ymmärrän mistä Taylor tulee nyt ja vaikka pari ekaa albumia on aika Kantria mulle mutta silti mielelläni kuuntelen Tayloria kun sellainen fiilis tulee, enkä enää tunne huonoa omatuntoa asiasta. Ehkä mä vaan olen kasvanut ihmisenä, alkaahan niitä vuosia olemaan kasassa. Pitäähän tässä maailmassa jotain oppia.

Taylor Swiftin uusi albumi 1989 ilmesty 27.10 ja olen itse kuunellut sitä aika repeatilla viimeset pari päivää. Tykkäsin RED levystä jo tosi paljon ja tämä on menossa siihen samaan suuntaan. Loistava albumi nuorelta lauluntekijältä joka kyllä ryömii sun ihon alle tosi hyvin, oon saanu jo tosi monta tunnekuohua tätä levyä kuunellessa, mutta eniten se saa mut tanssimaan. Keskellä yötä kun muuten on täysin pimeää ja hiljaista, sillon kannnattaa kuunella tätä levyä.

GURL POWER

Wow, melkein kaksi kuukautta ilman uutta tekstiä. Onkohan se jonkinlainen ennätys? Kuitenkin tulin nyt jakamaan teille  pari mixtape's (soittolistaa?) jotka on ollu mulle hyvin tärkeitä viime aikoina. Molemmista uhkuu läpi naisvoima ja vahvuus. Ne on asioita jotka on mulle tällä hetkellä hyvin tärkeitä ja auttavat mua eteenpäin joka päiväisessä elämässä.

Klikkaa kuvaa pääset 8tracksin sivulle kuuntelemaan

Tän mixin siis itse kuvaus on loistava. "An all-female vocal mix for getting ready, walking down the street, or any other occasion you see fit. " Itse oon huomannu et toimii loistavasti ku pelaa videopeleja ja on oikein hyvällä tappo linjalla.

CHVRCHES on yks bändi tältä loistavalta soittikselta ja heidän biisi "Gun" on soinu mulla ihan yksinäänkin uudelleen ja uudelleen päässä ja koneella.

Klikkaa kuvaa pääse kuuntelemaan

 Fox Fight Jams on soittolista joka itseasiassa julkaistiin Lumberjanes sarjakuvan mukana ja jos olen oikein ymmärtänyt melkein jokaisen numeron aikana on tullut uusi. En ole 100% varma koska itse ostan digitaali sarjiksia ja niissä ei ole tuota lisä sisältöä mukana. Mutta Fox Fight Jams on se ensimmäinen mixsi ja mun sydämmeen tömähtynyt.

Siis mixi alkaa loistavalla Stevie Nicks:in biisillä jonka itse kuulin ensin Lindsay Lohanin versiona, kun hän teki siitä coverin hänen levylleen "Little More Personal"  "Edge Of Seventeen." Sitä alku riffiä myös käytetttän samplena Destinys Childin "Bootylicious" kappaleessa, joten olen aina hyvin hämmentynyt mikä biisi sieltä on nyt tulossa.

Tälläkin mixillä on paljon loistavia wow biisejä mutta ehkä eniten mua ilahdutti pikku flashbackki Josie And The Pussycats (2001) leffan soundtrackille. KATSO TRAILERI TÄÄLTÄ

AWFUL THINGS

Ajattelin tässä jakaa teidän kanssa kaks uutta musavideoo jotka on molemmat omalla tavallansa todella tärkeitä.  Molemmat saavat kantaa titteliä video of the week, kosksa en  vaan osannu päättää kumpaa oisin teille enemmän mainostanut. 

Rise Against julkaisi juuri seittemännen studioalbuminsa The Black Market ja sen ensinmäisen sinkun video on nyt julkaistu. Sinkku I Don't Want To Here Anymore on itsessään jo niin loistava ja tunteita nostattava että kun avuksi laitettiin vähän videomateriaalia, oli hyvin lähellä etten antanut kyynelten kastella näppäimistöä.

Toinen video ei ole niin synkkä ja raaka kuin ensimmäinen, mutta Meghan Trainorilla on silti tärkeää asiaa. Keho positiivisuus on tärkeä asia joka tuottaa aivan liian paljon ongelmia meidän jokapäiväiseen elämäämme. Itsensä rakastaminen on tärkeää, muistaen että toisiin ihmisiin vertaaminen on aika höpsöä koska meillä kaikilla on erillaiset kehot.

Se että meidän media/muoti kulttuuri on päätynyt käyttämään sitä hoikempaa muotoa kaikissa mainoksissa ja promootioissa on valitettavaa ja tahtoisimme varmasti kaikki sinne vähän enemmän vaihtelua. Pelottavinta tässä asiassa on se että myöskään jo nämä terveellisesti hoikemmat ja solakat pitää kuvamanipilointi ohjelmilla vääntää vielä vähän ohuimmiksi, sileimmiksi ja symmetrisemmäksi. Sii täysin toisenlaiseksi mitä me ihmiset täällä maanpäällä oikeasti ollaan, huh.

// Tässä tekstissä en halua kenenkään keho tyyppiä mitenkään vähätellä, me kaikki ollaan täydellisiä omina itsenämme. //

WHAT MONEY

Toivon savani mahdollisimman nopeasti jostain töitä, koska tää juuri ja juuri raha ruokaa tekee elämästä vaikeata. Varsinkin kun haluaa mennä katsomaan loistavia artisteja. Angel Haze:sta kirjoitinkin jutun ja häntä olen toivottavasti menossa katsomaan Keskiviikkona Tavastialle, liput on vaan yli 30€ (Huh huh).

Sitten tällänen loistava podcast sarja kuin Welcome To Night Vale tulee pitämään live konsertin Helsinkiin 28. lokakuuta. Siitäkin super innoissaan. Mut liput eivät ole edes kalliit, mut pelkään niiden loppuvan koko ajan ennenkun saanne maksettua.

Sit ois viel The 1975 joka palaa onnistuneen Ruissin keikan jälkeen suomeen omalle keikalle, siihenkin on vielä aikaa, mut sinnekin tahdon! 18.10 bändi valtaa myöskin Tavastia. Paljon menoja niin vähän rahaa.

Tällä hetkellä haen melkein epätoivoisesti jopa varasto hommiin, jotka eivät loppujen lopuksi ole kauheita paikkoja, pelkään vaan jääväni sinne töihin koko loppuelämäseni. Tahtoisin tehdä töitä alalla josta olen kiinnostonut, jossa saan aikaan jotain muutosta mutta valitettvasti sellasia paikkoja on vaikea löytää ja vielä vaikeampi saada töitä.

Tässä teille viel musavideo lahjakkaalta Kat Dahlia:ta. Oonkin kuunellu tätä kappaletta todella paljon koska en vaan saa tarpeekseni siitä! Olispa hän lämppäämässä Haze:a eikä Sini Sabotage

PROVINSSI 2K14

Yritin laskea monesko Provinssi tämä on mulle ja tulin tulokseen et kuudes! Kolmas kerta kun olen vapaaehtoisena. Tää vuosi on ollut tiukka kun olen jäänyt työttömäksi ja Pronvissiin meno vaikutti halvalta, niin kauan kunnes jouduin ostamaan juna liput...

Mut tuun näkemään livenä parit artistit jota olen ihan innoissani kuunellut tämän kevään! Myös pari tuttua festari artistia joita en saa koskaan itseäni katsomaan kun niillä on omia keikkoja lähellä kotia. Yksi odotetuimmista on kyllä Banksi ota olen kuunellut ehkä enemmänkuin luonto sallii mut mitäs sille oikein voi kun biisit on vaan sen verran hypnoottisia että niittä pitää kuunella uudestaan ja uudestaan.

Toinen jota odotan ehkä liian paljon, mutten oikein tiedä mihin pitäis varautuu. Mut M.I.A. on ollu jo pitkään artisti joka on kiinnostanut musiikillisesti kuin hänen media ilmiönsäkin takia. Nainen ei pelkää ottaa asioita esille joita muu maailma yrittää hyssytellä tai laittaa nurkkaan pölyttymään.

Tietysti yritän löytää aikaa käydä kurkkaa pari suomalaista suosikkia esim. Jenni Vartiainen, Sanni & Haloo Helsinki. Mut muuten yritän vaan nauttia festareista ja tehä työvuoroni reippaasti tarjoillen virvokkeita janoiselle kansalle.

THE HUNTING PARTY

Linkin Park on laittanut juuri ulos uuden albumin joka on bändin kuudes! The Hunting Party kuulostaa hyvin samalta kuin bändin ensinmäinen levy Hybrid Theory:ä. Mike (vokaalit, piano, kitara) ja Chester (vokaalit) ovatkin vitsailleet The Hunting Partyn olevan niin sanottu pre-sequal ensinmäiselle levyllensä. Levy on kyllä sitä vanhempaa Linkin Parkia mitä osa faneista on todellakin ikävöinnyt.

90 -luvun vivahteet ovat hyvin esillä koko levyn ja Linkin Parkille vuosi tuhanteen vaihto oli heille kulta aikaa. Tai no ainakin itse rakastuin bändiin sillon. Ikuisesti muistan kun faija antoi mulle kopion äidin ystävän pojan levystä, js sit taisin myös pölliä veljen versiota seuraavasta levystä aika usein omaan huoneeseeni.

En kyllä ymmärrä kuka valitsi sinkku biisin, koska albumilta löytyy minjoona parempaa kappaletta kuin Until It's Gone. Mutta länttään sen tähän nyt kuitenkin koska siitä on ihan kiva video tehty.